Kela on tehnyt kovasti töitä siirtyäkseen selkokieliseen viestintään. Tästä kertoo mm. seuraava artikkeli: http://ropi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166152-kela-on-siirtynyt-paatoksissaan-seklokieelen.
Tämä on ollut suuri ongelma. Itse koen, että vielä suurempi ongelma on se, että koko etuuksien kirjo on niin epäselvä. Sairaan ihmisen on todella nähtävä vaivaa ottaakseen selvää, mistä mitäkin etuuksia haetaan ja ennen kaikkea, mihin on oikeutettu. Kukaan ei yleensä tarjoa tätä tietoa lautasella.
Jotkut saavat sosiaalityöntekijän palveluita, mutta suurin osa kahlaa suossa, jossa parhaimman avun saa ehkä vertaistuen tai potilasjärjestön kautta. Moni menettää paljon rahaa tai muuta tukea sen vuoksi, ettei tiedä olevansa oikeutettu tai vaikka tietää, ei ole voimia hakea etuutta.
Vaikeavammaisen eri terapiat ovat hyvä esimerkki. Täytyy ennen kaikkea tietää, että jos saa Kelalta korotettua vammais- tai hoitotukea, Kela luokittelee henkilön vaikeavammaiseksi (mikä hirveä sanahirviö...). Vaikeavammainen on oikeutettu ilmaisiin eri terapioihin, jos ne on kuntoutussunnitelmassa katsottu tarpeelliseksi. Itse maksoin pitkään fysioterapiaa, kun en tiennyt tällaisesta oikeudesta. Kuntoutussuunnitelmaakaan ei ollu tehty, kun en sellaisesta tiennyt mitään.
Vastuu kuntoutussuunnitelman tekemisestä on hoitavalla lääkärillä (julkisella puolella). Ohjeiden mukaan se tulisi tehdä mahdollisimman varhain, jotta kuntoutuksella voidaan parantaa kuntoutujan tilannetta.
Oikeus terapioihin siis edellyttää, että osaa pyytää / vaatia kuntoutussuunnitelmaa, jossa luetellaan tarvitut terapiamuodot. Sitten on löydettävä terapeutti, joka on sopiva ja Kelan hyväksymä vaikeavammaisen terapiapalvelun tuottaja (pienellä paikkakunnalla näitä ei välttämättä ole kovin monta). Sen jälkeen on täytettävä Kelan monisivuinen lomake, jonka käsittely kestää oman aikansa.
Kun päätös tulee, se kannattaa lukea tarkkaan, koska esimerkiksi myös matkakulut korvataan. Vaikka kulkisi pienen matkan omalla autolla, kannattaa näistä vaatia korvausta, koska ne kaikki lasketaan omavastuun kertymiseen. Vuodessa niistäkin syntyy helposti kannattava summa, kun se lasketaan yhteen muiden matkakulujen kanssa. On siis tiedettävä myös, miten Kelan matkaomavastuu kertyy ja tehtävä oma paperisotansa matkakulujen anomisen kanssa. Onneksi moni taksi tänä päivänä laskuttaa suoraan Kelaan omavastuun ylittävältä osin tai kokonaan, jos omavastuu on täynnä.
Terapiapalvelujen tuottaja laskuttaa suoraan Kelaa. Jos haluaa vaihtaa terapian antajaa, on esitettävä siihen syy ja tehtävä siitä anomus. Kun päätös loppuu, anomus on tehtävä ajoissa ja se vaatii omat dokumenttinsa. Kela saattaa hyvinkin myöhään ilmoittaa tarvitsevansa lääkärinlausuntoa ja helposti syntyy katkos terapian saamisessa.
Aikamoinen rumba sairaan ja esimerkiksi masentuneen ihmisen hoidettavaksi. Lääkärit eivät välttämättä tiedä etuuksista ja näin ollen osaa niitä vastaanotolla "kaupata".
Oma tukihenkilö olisi kroonisesti sairaalle hyvä. Hän auttaisi varaamaan aikoja, muistuttaisi niihin menemisestä, hoitaisi etuuksista kertomisen ja auttaisi paperiviidakossa, selvittäisi mikä lääkäri milloinkin olisi paras, tarvitseeko lähetettä, suomentaisi lääkärien ammattislangia jne jne...
Kun voimat ei riitä hän pitäisi huolen, ettei potilas syrjäytyisi ja jäisi yhteiskunnan ulkopuolelle, syrjityksi. Tuntisi oloaan täysin epäkelvoksi, epäonnistuneeksi, köyhäksi ja kipeäksi ihmiseksi, jolla ei ole mitään eikä ketään. Ehkä voitaisiin ehkäistä jopa itsemurhia?
Lisätietoa esim.
http://www.kuntoutusportti.fi/portal/fi/kuntoutus/kuntoutussuunnitelma/
http://www.kela.fi/vaikeavammaisten-laakinnallinen-kuntoutus_kuntoutussuunnitelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti