Eikö tällaisessa tilanteessa lääkärit voisi keskenään keskustella ja saada konsensusta, jossa potilaalle perusteltaisiin hyvin tilanne ja heidän yhteinen näkemys? Lisäksi kerrottaisiin, miksi joissakin vastaavissa tilanteissa on päädytty toisenlaiseen ratkaisuun.
Itselläni on ollut vastaavia tilanteita. Lääkärit eivät ole keskustelleet keskenään ja usea lääkäri on selittänyt jonkun oireeni aivan eri tavoin. Minäkö arvon sitten, ketä uskon? Jos menen uudelle lääkärille, mistä kerron oireeni johtuneen, jos minulla on kolme eri mielipidettä? Miten toimin jatkossa oireen suhteen ja miten huolestuttavana pidän sitä?
Joskus olen jopa itse pyytänyt, että lääkäri ottaisi yhteyttä toiseen lääkäriini. Turhaan. Yksi lääkäri on viime aikoina itse ehdottanut, että hän keskustelisi muiden lääkärien kanssa.
Lääkäreiden huono keskinäinen kommunikaatio on suuri puute erikoissairaanhoidossa. Lääkärit ovat todella hyviä ammattilaisia omalla sarallaan, mutta oletetaan, että omat epikriisimerkinnät riittävät kaikille, potilaille ja muille lääkäreille. Vaikka kyseessä olisi monimuotoinen oire tai sairaus, joka vaikuttaa moneen erikoisalaan, he keskittyvät omaansa, miettimättä paljoa muita tahoja. Lääkkeitä kertyy helposti, kun jokainen määrää omiaan ja kokonaislääkitys voi jäädä miettimättä, jolloin eri lääkkeiden keskinäiset ristivaikutukset ja päällekäiset lääkitykset ovat vaarana.
En ole perehtynyt sote-uudistuksen viimeisimpiin käänteisiin. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä kuilua kai yritetään pienentää, mutta toivoisin, että tähänkin joku puuttuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti