Ylen nettiartikkelissa Oulun yliopistollisen sairaalan kipuklinikan lääkäri Tom Saariaho kertoo uskovansa, että muutama minuuttia lisää aikaa vastaanotolla voi vähentää potilaan kipua ja parantaa hänen oloaan.(http://yle.fi/uutiset/kipupitsa_selkeyttaa_potilaan_kokemusta_kivusta/7172641).
Hän käyttää pitkällä vastaanotolla fläppitaulua ja siinä kipupitsaa, josta niin sanotusti leikellään kipua pois eri elementeillä. Fläppitaulun avulla lääkäri ja potilas kuvaavat, millainen kipu on ja miten siitä voidaan parantua. Hän käy vastaanotolla potilaan kanssa läpi kaikki elämän osa-alueet - mitkä asiat lisäävät kipua ja miten sitä voitaisiin vähentää. Tämä tuntuu loogiselta ja luonnolliselta tavalta lähestyä kipua ja saada molemmat ymmärtämään potilaan kokonaistilanne. Itse potilaana koen, että ilman apua on hyvin haasteellista hahmottaa, mitkä kaikki seikat omassa elämässäni vaikuttavat kipuun ja miten näihin voisi vaikuttaa.
On myös helppo yhtyä samassa artikkelissa kerrotun Steven Lintonin ajatukseen siitä, kivusta kärsivät potilaat ovat tyytyväisempiä hoitoon, kun he saavat hyväksyntää ja empatiaa. Toisaalta liika empatia on huono. Joskus joku lääkäri on omalla kohdallani päivitellyt, miten sairas olen ja miten nuorena on niin paljon sairausia. Kärsimättömänä odotin, että hän olisi hoitanut ongelmaani. En todellakaan tarvitse ketään, saati sitten lääkäriä, päivittelemään tilaani.
Menin itse OIKEALLE kipulääkärille. Aikaa oli varattu 1,5 tuntia. Kiireen tuntu oli poissa. Olin täyttänyt pitkän taustakyselylomakkeen, joka käytiin läpi. Siinä selvitettiin mm. mahdollista masennusta, kivun syytä, lääkitystä, mitä on itse kokenut vaikuttaneen kipuun ja mitä nyt vaikuttavia muita kärsimyksiä minulla on elämässäni.
Kontakti lääkäriin syntyi heti. Lääkäriltä tuli paljon tietoa ja yritin aika väsyneenä skarpata, että saisin mahdollisimman paljon muistiinpanoja, vaikka tiesin saavani koko ajan saneltavan tekstin myöhemmin. Takerruin joka sanaan. Lääkäri paneutui tarkasti tilanteeseeni, ymmärsi ja otti minut tosissaan. Hän KUUNTELI ja oli päättänyt perehtyä monimutkaiseen tilanteeseeni, jossa jokaista sairauttani hoitaa eri lääkäri. Näistä lääkäreistä juuri kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut elämänlaadustani. Jokapäiväinen arkeni ei ole tarpeeksi kiinnostavaa. Kukaan ei kysy pääsenkö aamulla sängystä ylös. Mikä on mielialani ja miltä tuntuu olla pääsiassa "lukittuna kotiin".
Tuntui, kuin olisin kävellyt pitkän matkan perille. Tästä lääkäristä pidän kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti