Lomakkeita. Loputtomia listoja asioista, mitä pitäisi tehdä. Ongelmia. Vai ovatko ne haasteita? Pieniä kiviä polulla? Ehkä en kompastukaan. Ehkä pysyn pystyssä? Ehkä selviän.
Ruutuvihko on ystäväni ja viholliseni. Se odottaa kärsivällisenä ja auttavaisena sänkyni vieressä, jotta voin heti kirjoittaa ylös seuraavan päivän tehtävälistaa ja jättää listan päästäni pöydälle odottamaan aamua.
Asioita ja ASIOITA. Pieniä ja suuria. Mitättömät saavat suuren merkityksen. Asiat saavat outoja mittasuhteita vai määräänkö minä mittasuhteet? "Hengitä. Priorisoi. Laita kaikki tärkeysjärjestykseen ja mieti, mitä pitää tehdä nyt, tänään, huomenna. Ota tauko. Reutoudu." Näitä hoen itselleni.
Samat aiheet toistuvat. Kela, lääkkeet, terapiat, avustajat, lääkärit, ajankäyttö... En opi käyttämään avustajia tarpeeksi. Luonnollisesti haluan pitää monet asiat omassa hallinnassani, mutta missä menee raja, jolloin on järkevää irrottaa ja delegoida?
Haluan, että asiat on hoidettu. Se jotenkin puhuu itsenäisyyteni ja kykeneväisyyteni rippeiden puolesta. Mutta olenko itse asiassa toimintakykyisempi, jos osaan ottaa apua vastaan ja saada enemmän aikaan? Istun kuitenkin ohjaajan pallilla ja kaikki tehdään minun tahdostani haluamallani tavalla. Onko se enää sitä, että olen ITSE tehnyt asian? Vai onko loppujen lopuksi sama kuka tekee "itse työn"?
On kuitenkin paljon asioita, jotka pitää itse hoitaa ja ne syövät pieneksi kutistunutta energiapesääni. Sen pesän ympärille haluaisin laajan pellon, jotta se mahtuisi kasvamaan. Ja ehkä sisälle ilmapallon, johon puhaltamalla saisin siihen voimaa ja täytettyä sen laajentaen sitä joka suuntaan. Sen voima huokuisi. Se laulaisi lempilaulujani saaden ihoni kananlihalle. Se työntäisi eteeni lempikirjani lukien niitä ääneen silloin kun omat käteni eivät jaksa pidellä kirjaa. Se soittaisi lempi-ihmisilleni ja pitelisi puhelinta, kun en itse jaksa. Ja laittaisi silmäni kiinni varmistaen, että lepään hyvin ja riittävästi.
Ehkä opin priorisoimaan ja delegoimaan. Ja rentoutumaan. Varaamaan itselleni aikaa. Aikaa mukaville asioille, joista nautin. Nauttimiseen pitää keskittyä. Nauttia voi vähän, vähän enemmän, paljon... Voi että kahvi maistuukin hyvältä! Sitten jaksaa taas hoitaa muutaman asian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti