Apua - stressi!

 Juhlat tulossa! Voinnista ei mitään varmuutta. Tarjoilut? Siivous?!  Saanko kaiken onnistumaan? Rakastan vieraita kotonani ja pieni jännitys kuristaa mahaa. Kuuluuko asiaan vai onko minulla stressi?

Stressi on yksi tämän päivän muotisana. Syksyn stressi on jo ovella. Juuri oli loman loppumisen stressi. Kohta puhutaan Joulustressistä todella isolla J:llä. Ja kuitenkin joulun pitäisi olla rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa.

Jokaiseen aikaan ja asiaan tunnutaan liittävän stressi. Kaikki tuntuvat olevan stressaantuneita ja stressi kuulostaa jo melkein sairaudelta. Mutta pitääkö se olla niin? Puhutaan kiireellisestä elämänrytmistä ja sen aiheuttamasta stressistä ja miten kaikki negatiiviset asiat luovat stressiä. Ja onko stressi aina negatiivista? Kun tiedämme, että stressi kuluttaa arvokkaita voimavarojamme, miten voisimme vaikuttaa asiaan?

Mitä stressi on?

Väitetään, ettei stressillä ei ole tarkkaa määritelmää, mutta kirjallisuudesta löytyy hyvin saman kaltaisia kuvauksia. Yksinkertaisimmillaan se on kehon yleisvaste mihin tahansa sitsiihen kohdistuvaan myönteiseen tai kielteiseen, psyykkiseen tai fyysiseen haasteeseen. Se on luonnollinen reaktio, kun ihminen yrittää selvyityä ruumiillisesta tai henkisestä rasituksesta.

Stressi laukaisee useita fysiologisia reaktioita: hengitystiheys ja syke suurenevat, sympaattinen hermosto aktivoituu, lihaksisto jännittyy jne. Elimistö erittää "stressihormonia", kortisolia. Hormoneilla on tärkeä rooli, kun elimistö puolustautuu stressiä vastaan. Stressi siis todella VAIKUTTAA todistetusti kehoomme, ei vain mieleemmme. Ruokahalu voi kasvaa tai heiketä.

Kuormittava stressi on pitkään jatkuessaan jopa vaarallinen. Riski sairastua kasvaa. Kortisolin erittyminen ja pitkäkestoinen sympaattisen hermoston aktivoituminen lisääntyvät. Keho yrittää puolustautua. Stressi vaikuttaa immuniteettijärjestelmäämme. On usein vaikea sanoa onko stressi aiheuttanut sairastuminen vai sairastuminen stressin.

Miehillä ja naisilla hiukan eri asiat laukaisevat stressihormonin aktivoitumisen. Stressi iheuttaa paljon muutoksia aivoissa. Esimerkiksi mielihyvän ja tyydytyksen etsimisen ehkäisy, jotta uhka tunnistetaan ja voidaan reagoida, johtuu muutoksesta dopamiinin erityksessä.

Positiivisena stressi on innottava kokemus (eustressi)- haluamme ponnistella ja oppia uutta. Moni sanookin saavansa eniten aikaan pienen (sopivan) stressin alla. Saamme positiivisesta stressistä omia voimavarojamme käyttöön ja usein myöhemmin nautimme uuden oppimisesta ja selviämisestä. Opimme hyödyntämään voimavarojamme vähentääksemme muuta stressiä ja myös reagoimaan sellaiseen nopeasti ja löytämään tarpeellisia tapoja toimia. Tästä tulee heti mieleen kysymys voisimmeko tai osaisimmeko / oppisimmeko jotenkin kääntää negatiivista stressiä positiiviseksi? Tai välttää negatiivista?

Stressissä ihminen tekee arvion vaatimusten ja omien voimavarojen tasapainosta. Elimistömme yrittää mukautua ympäristöolosuhteiden vaatimuksiin. Olennaista on se, miten voimme hallita itseämme ennen stressin ilmaantumista ja tunnistaa se tuleminen. Jotkut reagoivat työskentelemällä yli voimavarojen ja toiset passivoituvat. Ratkaisevaa on oppia kuuntelemaan hälytysmerkkejä vähentämään stressitekijöitä. Jotkut kokevat, etteivät voi vaikuttaa stressitekijöihin ja "vaipuvat" avuttomuuteen. On vaarallista ajatella, ettei kannata tehdä mitään tai pitää itsestä huolta, Huono vointi ja stressi lisääntyy. Stressiin voi helposti tottua. Itse uskon vakaasti kaikessa, että aina voimme vaikuttaa omiin asioihimme, edes jotenkin. Usein tuntuu, että avian liikaa putoaa niskaan annettuna ja hartiatkin ovat jo lysähtäneet. Mutta on meidän vallassa, pysyvätkö hartiat lysähtäneenä. 

Kannattaa muistaa, että stressi on myös sosiaalinen ilmiö, joka voi tarttua ja siirtyä ihmisestä toiseen kotona ja työpaikalla. Tämäkin on varmaan tuttu ilmiö monelle. Stressi voi tarttua suoraan tai myötäelämisen välityksellä tai siirtyä stressaantuneen henkilön käyttäytymisen kautta. Tapamme toimia stressissä saa muutkin ympärillä usein toimimaan samoin sen sijaan, että joku ottaisi tilanteen haltuun ja rauhottaisi koko porukan heti alkuun. Tulosten ja ilmapiirin kannalta on olennaista, jos työyhteisössä joku pystyy ryhmään lietsottua stressiä hillitä.

Millä eroon stressistä?

Kaikki haluaisivat kikkakonstin, jolla stressistä pääsisi eroon.

Luin tästä panjon vinkkejä, mutta nämä tuntuivat olennaisimmilta:

1) Tärkeintä on löytää tasapaino koetun stressin ja voimavarojen välille. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on kaukana siitä. Kuormituksen kohtuullistaminenkin kuulostaa helpolta ja joillekin se on helpompaa kuin toisille. On myös asioita, joiden osalta tämä onnistuu, mutta ainakin omasta kokemuksesta tiedän, että tämä on joidenkin stressitekijöiden kohdalla todella haastavaa. Kuitenkin tämä on ehdottoman tärkeää ja voi olla esimerkiksi sitä, että oppii sanomaan ei, sen sijaan että haalisi liikaa töitä tai tekisi jotain muuta, johon omat voimavarat eivät riitä.

2) Sietokyvyn / stressinhallinkyvyn vahvistamisesta puhutaan myös. Tähän jokaisella on omia keinoja, mutta monet löytävät apua esimerkiksi toisista ihmisistä, liikunnasta, rentoutumisesta ja sopivista elintavoista. Hengitysharjoituksia suositellaan, mindfullness on auttanut monia.

3) Olennaisinta mielestäni on tunnistaa stressitekijät mahdollisimman hyvin etukäteen, varautua niiden tuloon ja tehdä konkreettisia suunnitelmia niiden varalle. Eri ihmisille tulee eri asioista stressiä, toisen stressitekijöitä ei toinen voi usein tietää. Myös itse stressi näkyy jokaisessa eri tavalla.Jokaisella on myös omat stressinhallintakeinot, jotka sopivat juuri hänelle. Omien kiinnostuskohteiden vahvistaminen auttaa, kunhan se ei auheuta stressiä.

4) Seuraava asia, jonka poimin, on mielestäni erityisen tärkeää  ("Hengitys" –kirjasta): "Keskeinen stressinhallintakeino on tuen saaminen läheisiltä. Läheisyys, kosketus, yhdessä tyyntyminen sekä asioiden jakaminen ja  tarkastelu ovat elämän läpi tärkeimpiä keinojamme palauttaa tasapainoa." Toisen ihmisen kosketus ja sen tuoma oksitosiini (mielihyvähormoni) toimii tässäkin! Ihminen on lauameläin…

5) Samassa kirjassa sanotaan tasapainon löytyvän sinnikkyyden ja hellittämisen yhdistämisestä. Tiedän paljon sinnikkäitä ihmisiä, joille hellittäminen assosioituu luovuttamiseen ja sitä on vaikea oppia. Hellittäminen ei ole kuitenkaan samaa kuin luovuttaminen vaan esimerkiksi yksi tapa osoittaa myötätuntoa itseään kohtaan. Voi ajatella, mitä tapahtuu, jos ei selviä tehtävistä tai hellittää sen vuoksi, että tarjoaa itselle mahdollisuuden voida paremmin. Niin henkisesti kuin fyysisestikin 

6) Se, että mieleemme jää ikävät tapahtumat, toimii myös sressissä suojamekanismina. Kun muistamme ne hyvin, yritämme välttää niitä (vaara on hyödyllistä muistaa tulevan varalta).

Stressi ja kipu

Pahimpana “kipu-ja stressihetkenä” tuntuu kuin olisin täynnä viulunkieliä, jotka särisevät ja kiristyvät kivun tahtiin. Jokainen kieli on yksi stressitekijä ja ne tuntuvat sitovat minut kokonaan. Kipu ja stressi tuntuvat ääninä kehossani, kamalilta kimeiltä ääniltä, joita en muutenkaan siedä. Tuntuu, että räjähdän. Tiuskin. En jaksa kuunnella muita. Miksi joku edes yrittää puhua minulle? Se ärsyttää. Yritän kiemurrella viulunkielten keskellä etsien kuumeisesti saksia, joilla leikkaisin jokaisen kielen – stressitekijän ja katsoisin, kun se pamahtaisi rikki.

Stressin tiedetään siis pahentavan monia kroonisia sairauksia ja vastustuskykyä. Kroonisesti stressaantuneena (samoin kuin masentuneena) kivun kokeminen muuttuu ja se voi tuntua voimakkaammalta. Kipu on  myös stressireaktio. Tämänkin vuoksi stressin tunnistaminen ja sen ehkäisy on tärkeää. Toisaalta kivunkin kohdalla on vaikea välillä tietää, onko kipu aiheuttanut stressin vai toisinpäin vai molempia. Kaikki tiedämme, että kivun kaikki välilliset seuraukset ovat hyvin stressaavia.Niistä johtuvan stressin pienentämiseen tarvitaankin jo paljon ajatustyötä J

Hieronta tai muu manuaalinen käsittely voi auttaa rentoutuksessa, stressihormonin erityksen vähenemisessä ja oksitosiinin lisääntyessä. Tämä voi käsittelyssä tapahtuvan muun hyvän lisäksi auttaa “stressikipuun”.

Terveyskirjastossa sanotaan näin: "Kiputilan pitäminen ainakin osin psykiatrisena häiriötilana edellyttää, että erilaisilla psykologisilla tekijöillä tai stressillä arvioidaan olevan tärkeä rooli kivun alkamisessa, vaikeudessa, pahenemisessa tai pysyvyydessä. Lapsuuden ja nuoruuden aikaiset traumaattiset tunnemuistot saattavat olla kroonisten kiputilojen taustalla." Itse ajattelisin (tavattuani paljon, paljon kipupotilaita ja myös itseni kohdalta), että kiputila on fyysinen häiriötila (johon vaikuttaa henkinen tila) ja että psyykkinen tai fyysinen stressi voi laukaista kiputilan pahenemisen.  

Oikea kipulääkitys tulee jälleen kerran esiin tässäkin asiassa. Itse nostaisin myös korkealle mielialasta ja psyykkisestä terveydestä yleisesti huolehtimisen oli se lääkkeet tai jotain ihan muuta. Mutta vaikka olisi lääkkeet käytössä, itseä kannattaa hemmotella miten siihen onkaan mahdollista. Antaa lämpimäm veden hieroa kehoa tai vaikka päähieronnasta. Herkut ja shoppailu hyvä, jos siitä ei tule morkkis. Ja herkuttelun osalta ei tule liian suurta ruokahalun kasvua.

Itsestä välittäminen ja myötätunto itseään kohtaan ovat mielestäni erittäin tärkeissä rooleissa. Paremman itsetunnon omaava ei stressaannu koko ajan siitä, mitä muut ajattelevat. 

Yksi tärkeä asia tulee myös mieleen stressistä: miten siedämme esim. sotkua kotona tai keskeneräisiä asioita? Tuntuuko pieni sotku kaaokselta? Osaammeko mennä nukkumaan, kun on kesken jääneitä asioita? Ehkä tässäkin opimme olemaan lempeitä itseämme kohtaan ja sietää epätäydellisyyttä. Sairaus on ainakin minulle opettanut, että pölyhiukkasia voi katsoa ja vain todeta, että niitä on.

Alussa kertomani juhlat sujuivat hienosti ja olin todella, todella iloinen, että järjestimme ne. Sain paljon ihania muistoja.

Toivoisin kommentteja omista stressinhallintakeinoista ja kaaoksen ym sietämisestä. Miten onnistuu olemaan stressaannuttamatta? Onko oma stressaantuminen kärsinyt inflation läheisten silmissä, onko tilanne niin krooninen ja paha?

Siis – kommentteja kiitos!

______________________________________

Lähteitä ja lisälukemista:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00408

http://terohonkanen.gains.fi/stressi-ja-kipu-reagoivat-koettuun-uhkaan/

Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena, 

Martin Minna; Seppä Maila; Lehtinen Päivi; Törö Tiina; Lillrank Benita Mediapinta Oy, 2010