Please come home - runo, joka herättää ja tuo hyvän olon!

Sain tämän Jane Hooperin runon hyvin synkällä hetkellä. Lukuisat bloggaajat ovat tätä levittäneet ja sen merkitystä heille. En saanut silmiäni irti siitä ja jäin lukemaan ja tulkitsemaan sitä eri tavoin. Runo vei pimeyden päivästäni. Toivottavasti sinunkin.Tällaisiin ajatuksiin se jätti minut:

Kotimme on maailmakaikkeus. Emme ole täällä yksin, vaellamme muiden seurassa. Kuulumme tänne, kuulumme itsellemme, kuulumme muille. Emme koskaan ole täällä yksin. Meillä on aina toisemme. Jossain päin maailmaa joku kärsii samasta asiasta tai iloitsee kanssasi. Muita kunnioittamalla löydämme oman paikkamme. Toivotamme muut tervetulleeksi kurkistamaan sieluumme. 

Koti on päämäärämme. Kotia rakastamme. Kotia kunnioitamme. Kotiin käperrymme. Koti on minä, me muut, maailma. Kotona meillä on hyvä olla. Olemme lähempänä kotia hoitamalla itseämme hyvin.

Kun mietimme sairasta ruumistamme, tuskin käytämme kauniita sanoja. Tämä runo kertoo kehon kauneuden ja merkityksen - keho on kotimme. Kotimme on jokainen solumme.  Olemme lähempänä kotia muistaen rakastaa kehoamme. Itseämme. 

Kun kuuntelemme kehoamme ja opimme elämään sen kansssa sopusoinnussa, olemme kotona. Tai ainakin matkalla. Paranemista voi olla monenlaista, hyväksymisellä ja itseämme arvostamalla olemme jo ottaneet monta askelta kotia kohti. Kohti sitä ainoaa päämäärää. Siintäköön koti kaikkien meidän silmissä.

Ja lempilauseeni - Thank you, Earth, for welcoming us. Kaikki meidät on toivotettu tänne tervetulleeksi. Jokainen. Kun tunnemme itsemme mitättömiksi ja arvottomiksi, voimme muistaa tämän lauseen. Ja muistaa kuinka arvokkaita olemme. Yksin ja erikseen. Sinä ja minä.

Please come home.  Please come home. 

Please come home.  Please come home. 

Find the place where your feet know how to walk,

and follow your own trail home. 

Please come home. Please come home into your own body, 

your own vessel, your own earth. 

Please come home into each and every cell, 

and fully into the space that surrounds you. 

Please come home. Please come home to trusting yourself, 

and your instincts and your ways and your knowings, 

and even the particular quirks of your personality. 

Please come home. Please come home and once you are firmly there, 

please stay home a while and come to a deep rest within. 

Please treasure your home. Please love and embrace your home. 

Please get a deep, deep sense of what it is like to truly be home. 

Please come home. Please come home and when you are really, really ready, 

and there is a detectable urge on the out breath, then please come out. 

Please come home and please come forward. 

Please express who you are to us, and please trust us, to see you and hear you and touch you, 

and recognize you as best we can. 

Please come home. Please come home and let us know 

all the nooks and crannies that are calling to be seen. 

Please come home and let us know the More that is there and wants to come out. 

Please come home, please come home, 

for you belong here now.  You belong fully among us. 

Please inhabit your place fully so we can learn from you, 

from your voice, and your ways and your presence. 

Please come home, please come home, 

and when you feel yourself home, please welcome us too. 

For we forget that we belong and are welcome, 

and that we are called to express and fully be who we are. 

Please come home. Please come home. 

You and you and you and me. 

Please come home. Please come home. 

Thank you Earth for welcoming us, 

and thank you touch of eyes and ears and skin, 

touch of love for welcoming us. 

May we wake up and remember who we truly are.  

Please come home. Please come home.