Joka päivä jos aurinko näyttäytyy pelkään sen säteiden
olevan kesän
viimeiset. Joka päivä uutisissa kerrotaan koska kesä loppuu.
Pitääkö kesän loppua? Miten saan säilöttyä tuon lämmön
ja valon koko talveksi?
Lämpö. Sauna? Voiko muuntaa saunan infrapunasaunaksi,
jotta se lämmittäisi syvemmälle ja siellä voisi olla pidempään? Matka etelään
talvella? Haaveissa...
Valo. Kirkasvalolamppu? Kirkasvalokuulokkeet - en ole kokeillut. Ehkä pitäisi. Heräisinkö tiettyyn aikaan ja ottaisin valokylvyn varmasti säännöllisesti joka päivä tarpeeksi pitkän ajan? Eipä taida tuollainen säännöllisyys onnistua. Lamppu kyllä on ja se on esillä koko talven.
Mutta ehkä tuntiessani lämmön kasvoillani ja
haistaessani loppukesän tuoksun nesässäni pystyn tallentamaan tämän kuvan
kaikkine aistihavaintoineen muistini lokeroon. Jos mietin kaikki aistit läpi
mitä tunnen juuri sillä hetkellä - haju, maku, kuulo, näkö, tunto - voin
palauttaa sen mieleen tarkemmin.
Tänään pieni tuulenvire hyväili kasvojani pihalla. Oli
kuuma, mutta tämä on minun lämmön hetki, enkä valita hikoilusta. Kuulin myös
tuulen huminan, haistoin naapurin grillin tuoksun, kuulin heidän äänensä,
linnut. Ja mikä parasta - tunsin lämmön ja näin valon.
Kun suljen silmäni marraskuun räntäsateen päivänä;
tämä on se mielikuva, jonka haluan tuoda mieleen. Viemään pois ankeaa säätä,
kylmyyttä ja kosteutta, kipua ja pimeyttä. Ja tietoa siitä, että menemme kohti
vielä pimeämpää aikaa.
Ehkä tällä pärjään kevääseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti