Yolo - you only live once

Kirjoitin vähän aikaa sitten ystävästäni Sadusta, joka aina rankkojen vastoinkäymisten jälkeen nousi sängystä, hilasi itsensä pyörätuoliin ja vielä kepeillä pystyyn ja jatkoi elämäänsä. Hän olisi voinut jäädä monta kertaa sänkyyn voivottelemaan ja katkeroitua, mutta valitusten tekemisistä huolimatta hän jätti negatiivisuuden ja passiivisuuden taakseen. 

Sanonta "Elät vain kerran" merkitsee meille kaikille varmasti eri asioita. Kirjoitin myös hiljattain työn puuttumisesta ja miten se muutti elämääni. Elämäni keskipiste oli ennen työ, halusin edetä urallani ja työskennellä paljon. Kun selvisi, ettei terveyteni kestä sitä, meni arvomaailmani uusiksi. Joku sanoi minulle aikanaan uurastaessani kovasti terrveyteni kärsiessä, ettei työnantajani tuo kukkia haudalleni.

Kun työtä ei ollut, elämän sisältö löytyi muualta. Lakkasin miettimästä, mitä teen kun jään eläkkeelle, koska jouduin eläkkeelle. Tajusin, että ne asiat, mitä ihmiset haaveilevat tekevänsä eläkkeellä, ovat useimmat minulle mahdottomia. Matkustaminen on suurelta osin ollut mahdotonta, mutta onkin ollut mieletön riemu tehdä ne muutamat matkat, jotka ovat olleet mahdollisia. 

Mutta pitääkö elämysten löytyä jostain eksoottisesta ja epätavallisesta tapahtumasta vai voisiko ne löytyä myös tavallisesta arjesta? Jospa elämys on katsella uusia, kauniita verhoja tai huomatala uudelleen vanhan seinän kaunis väri? Entä jos vanhan ystävän soitto tai halaus olisikin jo elämys sinänsä? Miksi odotamme aina jotain suurta tapahtumaan?

Moni sanoo, että jokainen päivä on lahja, mutta kuinka moni enää niin? Omat huonotkin päiväni ovat kokemuksia, jotka taas korostavat hyvien päivien ihanuutta. Huonoinakin päivinä voi olla pieniä on pilkahduksia: kivun hetkellä otan kaapista lempi jäätelöäni ja keskityn mahdollisimman paljon sen makuun. Hyvällä omalla tunnolla katson myös lempisarjaani ja nautin siitä, etten tee mitään.

Yritän elää tämän kerran niin että SE (itse elämä) olisi elämyksellistä. En odota suurta eksotiikkaa, lottovoittoa tai matkaa Australiaan, mutta odotan niitä pieniä ilon hetkiä ja niitä vähän isompia asioita, joita voin tehdä. On ihanaa pienten asioiden lisäksi, että on myös sellaista, jota odottaa. Nyt suurin odotukseni kohdistuu kesään ja veneilyyn sekä Mamma Mia -teatteriesitykseen! Mutta sitä ennen yritän elää kaikki hetket keskittyen niihin. Olemalla läsnä.