Ystävälleni kävi hiljattain niin, että kun hän oli pyörätuolilla lastensa kanssa ulkona, tuntematon henkilö pysähtyi ja kysyi ovatko lapset hänen. Sitten hän jatkoi kysymällä minkä vuoksi ystäväni oli hankkinut lapsia, vaikka on vammainen.
Toisena päivänä jälleen tuntematon henkilö pysähtyi kadulla ihmettelemään ystävääni lastensa kanssa ja kysyi, onko ystäväni sairaus perinnöllistä. Kun ystäväni vastasi että on, kyseinen henkilö sanoi, että ystäväni lapsilta pitäisi kieltää lasten teko, etteivät virheelliset geenit leviä. Ehkä jopa sterilisoida. Sitten hän ilmoitti, että ystäväni oli itsekäs, kun teki lapsia. Ystäväni yritti mutista, ettei edes tiennyt koko sairaudesta sillon sai lapset. Henkilö jatkoi kauhistelemistaan ja voivotteli koko tilannetta silmät suurina. Hänen mielestään lasten kohtalo oli kamala jo vain sen vuoksi, että ystäväni oli heidät tähän maailmaan tehnyt.
Samalle ystävälleni sairaalassa hoitaja vertasi hänen sairauttaan Down-kromosomivirheeseen ja oli hänkin sitä mieltä, etteivät ystäväni lapset voi tehdä lapsia, koska siirtävät sairautta eteenpäin. Hän piti järkyttävänä asiana sitä, että ystäväni oli ehtinyt tehdä lapsia ennen sairauden löytymistä. Ystäväni kertoi hoitajalle, että hänen pojallaan on sama sairaus ja hoitajan reaktion jälkeen ystävälleni tuli tunne, että hän on hirveä ihminen, eikä hänellä olisi ollut oikeutta synnyttää yhtään lasta tähän maailmaan.
Ihmettelen suuresti, että myös hoitajan suusta tulee noin asiattomia kommentteja (jotka ovat yleisestikin käsittämättömiä).
Olen ennenkin kirjoittanut suhtautumisesta vammaisiin. Suhtautumisia on hyvin monenlaisia. On ihmisiä jotka katsovat syrjään. On niitä jotka suhtautuvat luonnollisesti ja niitä jotka tuijottavat. Jotkut, jotka tulevat juttelemaan, tarjoavat apua, mutta valitettavasti kaikki eivät ole sellaisia. Tällaiset ilkeitä kommentteja antavat ovat kaikkein pahimpia.
Länsiväylässä käsiteltiin hiljattain vammaisiin kohdistuvia loukkauksia (http://www.lansivayla.fi/artikkeli/257326-hyva-etta-tamakin-mies-loysi-naisen-vammaisten-syrjinta-ja-loukkaukset-kasvussa). Artikkelin mukaan syrjintä- ja loukkaukset ovat kasvussa, mutta vain harva päätyy oikeuteen. Invalidiliittoon tulee yhä enemmän kyselyitä, jotka käsittevät vammaisen kunnian- tai itsemääräämisoikeuden rikkomista. Artikkelissa tuli esiin eräs sama asia, kuin yhdessä vammaisiin suhtautumisesta kertovassa tv-ohjelmassa: terveet ihmiset, jotka ovat parisuhteessa vammaisten kanssa, mielletään joskus kärsijöiksi ja uhrautuvaisiksi ihmisiksi. Joidenkin silmissä vammainen ei ilmeisesti voi olla viehättävä.
Kuka sanoo, kenellä on oikeus tehdä lapsia? Onko sama oikeus rikkailla, köyhillä, narkomaaneilla tai vammaisilla?
Joillekin terveille ihmisille on ilmeisesti ylivoimaista kohdata erilaisia ihmisiä. Vammaisten näkeminen liikenteessä tai vaikkapa kauppakeskuksessa kaiken keskellä voi ilmeisesti aiheuttaa yllättäviä reaktioita. Menevätkö samat ihmiset kertomaan humalassa oleville, miten vaarallista viina on? Onkohan kyseessä yleinen moralisointi vai vammaisiin kohdistuva suhtautuminen?
Uskon, että tässä tapauksessa tämä näky, jossa nuori nainen on pyörätuolissa terveitä lapsia ympärillään aiheutti reaktion ja samalla uteliaisuuden. Jostain syystä sairaudet herättävät monissa uteliaisuutta, ja nuoren, terveen näköisen ihmisen näkeminen pyörätuolissa voi joskus kummastuttaa ja kiinnostaa. Terveiden lasten näkeminen ympärillä ihmetyttää ja myös herättää uteliaisuutta. Moni voi ajatella mielessään, kuten nämä ihmiset, mutta on silti eri asia tulla puhumaan asiasta.
Luonnollisesti ystäväni pahoitti mielensä, vaikka kyseessä olivat tuntemattomat ihmiset. Tuon tyyppiset kommentit ovat hyvin vakavia ja paitsi että ne loukkaavat hyviä tapoja, ne saattavat täyttää rikoksen tunnusmerkit. Kaikki nämä liittyvät vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen jokapäiväisessä elämässä. Arvostelijat ja muut "huutelijat" eivät ehkä ymmärrä syyllistyvänsä mahdollisesti kunnianloukkaus-tai syrjintärikokseen.
Onneksi tuollaiset ihmiset ovat harvassa ja me vammaiset useimmiten säästymme vakavilta kommenteista. Lähes jokainen vammainen on varmaakin kuitenkin kuullut loukkaavia kommentteja, mikä on hyvin surullista ja kuvaa ikävästi yhteiskuntaamme. Tämän valossa ei ole myöskään hämmästyttävää etteivät kaikki halua edes lähteä ulos. Jotkut ovat siis mielummin neljän seinän sisällä kuin kuuntelevat ilkeyksiä. Itsekin olen kuullut hämmästyttäviä (ikäviä) kommentteja, mutta olen onneksi tilanteessa hallinnut itseni ja reaktioni, enkä ole näyttänyt tunteitani kommentin antajan edessä.
Jotkut haluaisivat varmasti tästä maailmasta täydellisen, jossa olisi vain terveitä ihmisiä. Valitettavasti tämä maailma ei ole sellainen.
Meillä kaikilla on omat puutteemme, ja me vammaiset emme voi sille mitään, että olemme mitä olemme. Haluamme vain normaalia elämää suvaitsevaisessa ympäristössä. Yritetään olla suvaitsematta vammaisia kohtaan tapahtuvaa uteliaisuutta, joka purkautuu negatiivisina kommentteina, ilkeyttä ja niitä tilanteita, joissa tapahtuu jopa rikos! Rikoksen tekijät pitäisi saada vastuuseen teoistaan. Tehdään yhteiskunnastamme suvaitsevainen ja kaikille tasavertainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti