Sote-uudistuksista on jälleen tihkunut uutta tietoa. Nyt puhuttaa eniten terveyspalveluiden rahoitus.(HS 11.1.2015). Kunnat ovat kiirehtineet tekemään ulkoistamissopimuksia pitkälle ajalle.
Koko mallissa askarruttavaa on se, kuinka paljon tehdään päätöksiä erittäin kaukana potilaasta. Valtion tasolla päätettäisiin palvelujen taso ja määrä jopa niin sanotussa "rahaa seuraa potilasta -mallissa", kun taas muualle jää päätettäväksi kuka palvelut tuottaa. Sosiaali-ja terveysministeri Laura Rädyn mukaan tämä on ihmislähtöistä, ei byrokratialähtöistä.
Potilaan näkökulmasta huolestuttavaa on kuitenkin se, että esimerkiksi palvelujen määrä päätettäisiin valtion tasolla, kaukana ihmistä. Määrän voi määritellä tietysti monella tavalla. Eri paikkakunnilla on hyvin erilaiset tarpeet, ja palvelujen määrät (ja muodot) pitäisi päättää ihmisten tarpeiden mukaan. Eri ajankohtina tarpeet voivat myös muuttua ja jos valtio päättää määristä hyvin jäykällä ja joustamattomalla tavalla, voi alueelliset ja ajalliset muutostarpeet jäädä byrokratian jalkoihin.
Ulkoistaminen on toisaalta ymmärrettävää. Kuntien ulkoistamissopimuksissa tuntuisi kuitenkin olevan ehkä myös samaa riski. Kun tarvittavien palvelujen muoto ja määrä voi muuttua kohtuullisen nopeastikin, ja olisi mielenkiintoista tietää miten sopimukset taipuvat tällaiseen.
Toivottavasti uudistus palvelee loppujen lopuksi palveluiden käyttäjiä, ja parannus olisi huomattava. Mitä kauemmaksi päätökset
viedään ihmisistä, sitä suurempi on riski, etteivät päätökset palvelekaan parhaiten juuri tietyn alueen asukkaita juuri tiettynä aikana. Tärkeää on, että valtion tasolla päätettäviin asioihin määritellään joustoja, joita alueet toteuttavat tarpeittensa mukaan. Uudistuksen oli kuitenkin tarkoitus palvella potilasta ja potilaan kannalta paras palvelu pitäisi olla tärkein tavoite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti