Potilastietojärjestelmä Apotti - vuosikymmeniä myöhässä, torso jo syntyessään?

HS kertoi 16.9. HUS:n alueen potilasjärjestelmä Apotista, jonka kustannukset ovat uutta lastensairaalaa suuremmat.

It-järjestelmät ovat kehittyneet ja ottaneet pitkään jättiharppauksia eteenpäin. Yritykset ovat jo usean vuosikymmenen ajan heränneet tilanteeseen, jossa kymmenet, ehkä sadat, tietojärjestelmät on haudattu ja korvattu yhdellä tai muutamalla uudella. Tämä muutosprosessi on aina massiivinen, vanhat tiedot pitää saada uuteen ja henkilökunta kouluttaa. Se voi sitouttaa yrityksessä järjestelmätoimittajan lisäksi omaa henkilökuntaa yksinomaan tähän työhön pitkäksikin aikaa. Samaan aikaan liiketoiminnan pitää pystyä pyörimään ennallaan. 

Yritys sitoutuu järjestämätoimittajaan, minkä vuoksi luotettavat, usein suurimmat ja "parhaimmat", järjestelmien tarjoajat ovat säilyneet ja porskuttavat. He ovat toimittajan valintatilanteessa pystyneet tarjoamaan sitä, mitä yritykset tarvitsevat tänä päivänä. Huomioon on otettava myös, mitä järjestelmiä asiakasyrityksen tavarantoimittajat ja muut yhteistyökumppanit käyttävät ja miten järjestelmän tai järjestelmien valinta mahdollisesti helpottaa yhteistyötä.

Minkälaiseen järjestämätoimittajaan julkinen sektori voi sitoutua? Mitä jos yritys lopettaa toimintansa? Miksi taas puhutaan vain HUS:n alueen järjestelmästä, josta jopa suuri Espoo on irtisanoutunut? 

HUS:ssa kerrotaan olevan jopa yli 260 järjestelmää. Tämä ei sinänsä ole hämmästyttävä luku noin suuressa ja ilmeisen pirstoutuneessa organisaatiossa. Tällainen tilanne oli tavallista arkipäivää yritysmaailmassa aikanaan. Hämmästyttävää on siis se, että tilanteessa ollaan tänä päivänä.

Artikkelissa ei kerrota, miten tämä on yhteydessä valtakunnalliseen kanta.fi -järjestelmään, jonka massiivisessa kehitystyössä ollaan päästy sille tasolle, että jo monissa kunnissa potilaat näkevät itse ovat sairaskertomuksensa ja laboratoriovastauksensa. Apotin yksi suuri etu (ja haste) on se, että se yhdistää sosiaalipuolen tiedot terveystietoihin, joka auttaa paljon esimerkiksi päihdetyötä.

Julkisen sektorin (valtion) olisi pitänyt kauan sitten viheltää peli poikki ja estää kaikkia kuntia hankkimasta yhtään uutta järjestelmää ja sitouttaa heidät uuteen, valtion laajuiseen, järjestelmään. Jos jälleen olemme tilanteessa, jossa jokin alue kehittää omaansa, ja jopa alueen sisällä kaikki eivät ole siinä mukana, olemme ojasta aallikossa. HUS:n sisällä oleva järjestelmä ilman Espoon mukana oloa on torso heti alun alkaen. 

Kun hoitohenkilökunnasta on pulaa (ja tulevaisuudessa vielä enemmän), pitäisi tehdä kaikki, jotta hoitohenkilökunnan aikaa vapautuisi mahdollisimman paljon hoitotyöhön. Järjestelmien käyttämiseen käytetty aika pitäisi minimoida. 

Mitä me veronmaksajat saamme tällä 335-430 miljoonalla eurolla?