lauantai 30. tammikuuta 2016

Mitä sote tuo tullessaan? Mitä on valinnanvapaus?

Sana valinnanvapaus tuntuu juhlalta. Tuleeko se olemaan sitä, en tiedä.

Harvinaisen sairauden osaajia ja ymmärtäviä lääkäreitä on (luonnollisesti) harvassa. On turhaa ja turhauttavaa käydä lääkärissä, joka ei ymmärrä perusasioita, mitä kropassasi tapahtuu.

Yhden julkisen puolen "expertin" siirtyminen hallintohommiin saattaa vaikuttaa todella paljon lukuisten ihmisten hoitoon. Kun toinenkin saman (harvinaisen) sairauden ymmärtävä lääkäri siirtyy pois julkiselta sektorilta,  voi katastrofi olla valmis, ellei hyviä saada tilalle. Pois lähteneet ottavat pitkillä jonoilla vastaan yksityisellä puolella, mutta kuinka monella, usein sairaseläkkeellä olevalla, on varaa käydä yksityisellä lääkärillä? Ja kun tarve olisi vielä useampaan?

Julkisen ja yksityisen sektorin yhdistelmä voi tuoda mukanaan mahdollisen ongelman: kuka julkisella ottaa vakavasti yksityislääkärien tekstejä (vaikka monet tekevät itsekin sielläkin puolella töitä). On kuin yksityinen ja julkinen sektori olisi sananuottasilla, kilpailevia tahoja, eikä niiden ymmärretä  täydentävän toisiaan. Julkisen sektorin edustajat käyttäytyvät välillä kuin yksityisellä käynti olisi suuri virhe. Yksi lääkäri totesi minulle kerran, että minun pitää valita käynkö julkisilla vai yksityisillä lääkäreillä. Hän antoi ymmärtää, että julkinen on ainoa oikea kumppanini, jonka olin pettänyt käydessäni yksityisellä.

Yksityinen - enemmän kuin valinta


Osalle meistä yksityinen sektori ei ole valinta, vaan myös ainoa vaihtoehto saada oikeaa hoitoa. Kaikista harvinaisesta sairauksista ei voida tietää paljon ja aika rajaa mahdollisuuksia ottaa selvää. Siksi on järkevää, että eri sairauksien potilaat keskitetään lääkäreille, jotka titävät ko sairaudesta ja saavat / omavaat kokemusta. Muille lääkäreille mennessä heiltä kuuluttaisin asennetta ja avointa mieltä. Netti on pullollaan tietoa, saati sitten  lääkäreiden omat tutkimustietokannnat. Potilaan antama tieto on jälleen kerran kultaakin arvokkaampaa ja siihen tulisi suhtautua siten.

Useimmat potilaista ovat vielä hyvinkin vähävaraisia ja rahat yksityisiin käynteihin "revitään selkänahasta". Saati sitten kaikki lääkkeet, erityisesti ei-kelakorvattavat, joiden joukko tuntuu kasvavan koko ajan. Osa harvinaisten sairauksien hoidoista on "kokeellisia / off-label", koska tutkimustietoa on vaikea saada. Tällainen hoito on usein aina kalliimpaa, kun Kela-korvausta ei tule, eikä sitä siten huomipida kattokorvausjärjestelmässä.

Yleisien sairauksien uudet hoidot ovat tutkimuksilla todistettu; monella taholla on intressiä kustantaa tutkimukset ja potilaita on helppo saada niihin. Korvattavuus lääkkeisiin on usein suhteellisen helppo saada, koska yhteiskunnalle tulee kalliiksi suuren joukon hoitamattomuus tai huono hoito.


Tulevaisuuden sote-tilanne?


Olisi ihana nähdä tulevaisuuden sotetilanne, jossa julkinen ja yksityinen sektori oppisivat työskentelemään yhdessä, toisiaan tukien. Jossa todellinen valinnanvapaus olisi toteutettu niin, että kaikki yksityiset toimijat olisivat mukana vaihtoehtoina ja että yksityisellä käyminen olis todella paljon edullisempaa nykyiseen verrattuna. Ja että asenne muuttuisi. Kaikilla meillä ei ole tosiaan varaa valita. Jos ei ole varaa mennä yksityiselle, moni jättää menemättä lääkäriin lainkaan peläten ja uskoen (usein kokemukseen perustuen), ettei sairautta ymmärretä. Yllättävän moni saa ymmärrättömältä lääkäriltä oireilleen psyykkisen selityksen, joka voi tuntua nöyryyttävältä. Ja joka jää potilastietoihin ja "seuraa kaikkialle".

Toinen puoli on myös terveys-ja sosiaalipuolen toimiminen yhdessä. Sosiaalipuoli välillä ymmärtää ikävän huonosti terveyspuolta ja tietosuojan huomioon ottaen toivoisin näiden toimivan enemmän rinta rinnan. On kuluttavaa toimittaa todistuksia toisensa perään ja vaan todeta, että itse on se, joka loikkii kuilun yli sosiaali-ja terveyspuolen välillä. Pudoten välillä takapuolelleen - kipeästi. Raahaa tietoa, istuu palavereissa ja käyttää niin vähäisestä energiasta niin paljon. 

Toimintojen lähentämisellä ja yhdistämisellä voidaan saada paljon aikaan. Jos esimerkiksi asiakkaan luvalla lääkäri voisi keskustella vammaispalvelutyöntekijän kanssa ilman monimutkaisia lausuntopyyntöjä ja lausuntoja, joista ehkä kuitenkin puuttuu heille olennaista tietoa. Asiakas voisi jollain tavalla määritellä "millä tasolla" asioista voisi keskustella.

Enkä puhu vain yhteiskunnan rahansäästöstä. Kun vaan muistetaan myös se pikku juttu, miksi uudistetaan rahan lisäksi - yksilö, joka tarvitsee sosiaalipalveluita ja sekä julkisen että yksityisen puolen terveyspalveluita. Hänen elämäänsä oli tarkoitus helpottaa.

Periaatteenani on ollut, ettei muutoksia kannata vastustaa ja niihin kannattaa suhtautua myönteisesti ennen niiden tapahtumista. Arvostelun aika tulee kyllä. Sote-ratkaisu ei varmasti tule olemaan täydellinen, mutta toivottavasti iso askel hyvään suuntaan. Kunhan ei jää sanahelinäksi tai törmää taas johonkin kallioon, joka katkaisee tien uudistukselta.

1 kommentti:

  1. Puhut ihan asiaa. Minusta jokaisella tulisi olla mahdollisuus valita lääkärinsä, jonka kanssa kokee tulevansa ymmärretyksi ja kunnolla kohdelluksi. Tervetuloa muuten uudistuneeseen blogiini vierailulle. Oikein ihanaa kevättalven jatkoa sinulle!

    VastaaPoista