tiistai 17. marraskuuta 2015

Mitä Sadulle kuuluu?

Kirjoitin tänne Sadun tarinan maaliskuussa ja se on saanut tähän mennessä yli 24 400 lukijaa! Koska tarina herätti niin paljon kiinnostusta, ajattelimme Sadun kanssa päivittää Sadun iloiset kuulumiset.

Sadun terveysongelmathan johtuivat suurelta osin siitä, että sairaus havaittiin niin myöhään ja tapahtui niin paljon hoitovirheitä. Sadun sairastama harvinainen sidekudossairaus, Ehlers-Danlos Syndrooma (EDS), ei sinänsä ole etenevä sairaus (sidekudoksen vaurio on sama syntymästä lähtien) ja on hyvin yksilöllistä, miten se käyttäytyy iän myötä. 

Sadun sairastamaa EDS-tyyppiä pidetään lievimpänä sairauden muotona ja sillä ei onneksi ole vaikutusta elinikään. Vaikka sairauteen ei ole hoitoa, oireiden pahenemista voidaan ehkäistä ja arjessa selviytymistä voidaan helpottaa eri tavoin. Sairautta tutkitaan koko ajan, mutta kuten harvinaisissa sairauksissa yleensä, rahoituksen ja tutkittavien saaminen tutkimuksiin on haastavaa.

Kuten Sadunkin tarina todistaa, EDS ole este normaalille ja onnelliselle lapsiperheen arjelle, kuten ei moni muukaan krooninen sairaus. Sairauden harvinaisuus ja monimuotoisuus tekee siitä ongelmallisen hoitaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Satu on elävä esimerkki siitä, ettei pidä katkeroitua eikä keskittyä vain sairauteen ja katsoa eteenpäin.

Sadun fyysinen vointi lähti muhkeaan nousuun. Toiminta- ja liikuntakyky lisääntyi ja Satu tuntee itsensä
voimakkaammaksi kuin vuosiin. Pyörätuolia ei ole tarvittu ja Satu liikkuu paljon. Lihakset ovat vahvistuneet, mikä sairaudessa on hyvin tärkeää. 

Vatsassa oleva Peg-nappi aiotaan ottaa pois, letku-ravintoa ei tarvita enää. Ruokatorvi on laajentunut niin, että suun kautta syöminen onnistuu normaalisti. Satu nauttii siis myös ihanista makuelämyksistä ja ruokahetkien jakamisesta rakkaiden kanssa. Tämäkin on valtava muutos elämässä ja tuo paljon nautintoa.

Haasteita riitti kuitenkin perheessä ja valitettavasti avioliitto alkoi rakoilla ja ero on vireillä. Nyt elämässä on uusi vaihe ja Satu on löytänyt eron jälkeen uuden ihmisen rinnalleen ja on onnellinen.

Arjessa on edelleen haasteita, ainakin toistaiseksi Satu on on lähivanhempi ja asuu yksin neljän lapsen kanssa, asunto on myynnissä ja uusi etsinnässä. Valoa arjessa kuitenkin riittää: Satu ammentaa lapsista ja uudesta rakkaudesta valtavasti voimaa ja iloa.

Elämä jatkuu. Satu elää tässä hetkessä, eikä halua katsoa taaksepäin. Sadun sanoin: "Koen, että olen saanut uuden mahdollisuuden elää, haluan elää ja nauttia joka hetkestä!"


perjantai 6. marraskuuta 2015

Sotessa ryvetään - syteen vai saveen?

Ja taas kuohuu soten ympärillä. Onko kyse alueuudistuksesta vai terveys-ja sosiaalipalvelujen uudistamisesta? Voiko toista tehdä ilman toista? Vai olisiko kuntauudistus pitänyt tehdä ennen sotea?

Sipilä on selkeästi päättänyt, että tämä hallitus jättää jälkeensä PÄÄTÖKSIÄ. Ja tietysti mahdollisimman hyviä. Ja nopealla aikataululla. Edellisen hallituksen mainetta ei haluta.

Yritysjohtajana hän "rynnii" päätöksiä läpi - hyvä ja / tai huono. Aikataulut on ennätysmäiset kireät, mihin ei ole totuttu politiikassa.

Hyvä, että saadaan päätöksiä. Hyvä, että talous (toivottavasti) elpyy mahdollisimman nopeasti.

Sipilä kertasi tänään moneen kertaan, että tällä sote-uudistuksella saavutetaan tavoitteet palvelujen parantamisessa, rahan säästämisessä ja ettei verot nouse tämän vuoksi. Kokoomus toistaa yhdenvertaisten palvelujen tavoitetta, jota heidän mielestään tällä ei saavuteta.

Pienen potilaan asemassa toivoisin tietenkin potilaan näkökulman ja palvelujen parantamisen olevan mahdollisimman korkealla sijalla, vaikka ymmärrän rahansäästönkin merkityksen.

Sipilä on oikeassa, ettei kyse ole luvusta, kuinka moneen alueeseen maa jaetaan. Onhan sen ympärillä paljon enemmän. Voin myös uskoa, että tuolla luvulla voi olla minulle vähäisempi merkitys kuin Pohjois-Suomen syrjäseudulla asuvalle, sotepalveluita tarvitsevalle henkilölle.

Kuten kaikki muutkin äänesteäjät, seuraan tätä näytelmää sivusta, toivoen, että mahdollisimman viisaat päät on lyöty yhteen ja ettei hätiköiden tehdä huonoa ratkaisua. Arveluttaa myös, että sanotaan, ettei olla tekemässä kuntauudistusta, mutta haluataan purkaa kuntayhtymät ja vaikuttaa aluehallintoon. Haukataanko liian suuri pala? Vai onko tätä mahdotonta tehdä ilman aluehallintoon koskemista?

Yksityisen ja kunnallisten palveluiden välinen kuilu on myös merkittävä asia. Nyt työssäkäyvät tai ovat työterveyshuollon piirissä ja muut ovat sen varassa, miten hyvin omalla paikkakunnalla pääsee hoitoon. Yksityisen ja julkisen hoidon suhteeseen törmätään myös EU-tasolla. Suomessa sairausvakuutetulla on oikeus hakeutua hoitoon EU- tai Eta-maahan tai Sveitsiin saamaan hoitoa sairauteensa. EU-lainsäädäntö edellyttää, että EU-maassa annettu kiireetön(kin) sairaanhoito pitäisi saada samaan hintaan kuin kotimaassa. Siitä voi hakea jälkikäteen korvausta. Lähtökohtana on, että hoidosta korvataan sen verran kuin hoito olisi maksanut Suomessa. Korvausta voi saada ainoastaan hoidosta, joka Suomessa julkisen terveydenhuollon piiriin. EU-maissa toimivia terveydenhuollon palveluntuottajia ei yleensä ole mahdollista erottaa julkiseen ja yksityiseen terveydenhuoltoon samalla tavalla kuin Suomessa. Muualla Euroopassa terveydenhuollon palveluntuottaja voi toimia samanaikaisesti sekä julkisena että yksityisenä palveluntuottajana. Jos potilas on hakeutunut EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä itse hoitoon, hänellä on oikeus saada hoitokustannuksista sairaanhoitokorvauksia (nk. Kela-korvaus) samaan tapaan kuin Suomen yksityisessä terveydenhuollossa annetusta hoidosta eli huomattavan vähän.

Korvattavuuden muutos edellyttäisi suurta muutosta yksityisten palveluiden korvattavuuteen, jota Suomi ei ole ollut halukas tekemään. Esimerkiksi harvinaisen sairauden osalta ymmärrän erityisen hyvin tarpeen ja kiinnostuksen hakeutua ulkomaisten asiantuntijoiden hoitoon. Heitä voi olla hyvinkin harvassa. Pienessä massa harvinaisia sairauksia sairastavia on niin vähän, että tiettyyn sairauteen erikoistuneita ei ehkä ole tai niitä on todella vähän. Ennakkoluvalla ulkomaille voi hakeutua hoitoon, jos Suomessa ole tarvittavaa osaamista. Tämä ei ole yhden lääkärin päätettävissä.

Vieläkin mietin, että vaikka kuntauudistus on toisaalta vähemmän tärkeä, olisiko se kuitenkin pitänyt tehdä ensin ja luoda pohja sotelle. Ja miten palvelut paranevat. Myös sen Pohjois-Suomalaisen silmissä.

torstai 5. marraskuuta 2015

KOSKETUKSEN VOIMA - koukussa oksitosiiniin

Imen voimaa kosketuksesta. Tunnen, kuinka halaus siirtää minuun voimaa. Läheisyys tuo lohtua, eikä olo ja mieli tunnu niin pahalta. En ole yksin. Minusta välitetään. Lohduttava silitys tai kädestä pitäminen kivun hetkellä saa tilanteen tuntumaan vähemmän raskaalta. Joku kihelmöivä tunne päässä. Hyvän olon tunne kaiken keskellä? Onko se mahdollista?

Kosketuksella on ihmeellinen voima. Ihmiset rakastavat olla hierojalla. Vaikka kipeän kohdan hierominen aiheuttaisi lievää kipua, sen kestää, kun kosketus tuo päinvastaisen reaktion. Vaikka saman työn tekisi hierontakone, on käden kosketuksella oma taikansa.

Kaikki janoavat kosketusta. Toisen kosketus tuntuu hyvältä, ikään kuin kosketuksen välityksellä välittyisi jotakin ihanaa.


Läheisyys ja kosketus lisäävät terveyttä - oikeasti!

Ruotsalainen tutkija Kerstin Uvnäs Moberg on tehnyt tutkinut kosketuksen "voimaa" ja kirjoittanut aiheesta kirjan Rauhoittava kosketus. Hän on tutkimuksissaan todennut kosketuksen rauhoittavan ja selittää sitä kosketuksen tuottamalla oksitosiini-hormonilla, jota on kutsuttu myös "rakkaus- tai mielihyvähormoniksi". 

Kosketus ja hieronta vapauttavat oksitosiinia, samoin kuin myös kaikki mielihyvän tunteeseen liittyvät asiat. Sitä on pidetty paljon seksiin ja äiti-lapsi -siteeseen liittyvänä hormonina, mutta se on paljon enemmän. Oksitosiini vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja luottamusta toisiinsa. Oksitosiinia pidetään hormonina, joka tekee meistä sosiaalisia. Oksitosiinin tiedetään lisäävän myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan.


Sairastavana ihmisenä minun on helppo uskoa, että kosketuksen positiivinen on todistettu muullakin kuin tunnetasolla. Toisen rauhoittava silitys tuntuu vievän paljon pahaa tunnetta pois. Joskus kosketus voi olla pieni ja silläkin voi olla suuri merkitys.

Läheisen koskettaminen

Toisen henkilön on usein vaikea myötäelää lähimmäisen sairautta. Sairastavan tunteita ja olotilaa ei voi kukaan ymmärtää paremmin kuin saman kokenut henkilö. Tästä voi seurata kommunikaatio-ongelmia.

Joskus kosketus on parempi kuin sanat. Se kertoo sairastavalle välittämisestä, hoitamisesta ja välittää lämpöä ja rakkautta toiseen. Pahalla hetkellä useat henkilöt kokevat toisen kosketuksen auttavan oireisiin, se voi tehdä kivun tunteen pienemmäksi ja rentouttaa. Kosketus voi olla silittämistä, hierontaa, kädestä pitämistä - mitä vain. Pienet suukot, halaukset, silittely tai kädestä pitäminen voivat kommunikointina monessa tilanteessa toimia paljon sanoja paremmin. Ja joskus vaan sanoja ei löydy tai niitä ei ole.

Suomessa kosketusta pidetään ihmissuhteissa kuuluvan lähinnä vanhempien ja lasten sekä pariskuntien välillä.Ystävyyssuhteisiin voi koskettaminen kuitenkin kuulua hyvin luonnollisesti. Halaaminen, hieronta tai silittely ovat ehkä muualla luonnollisempi osa ystävyyssuhteita. Tottuttuihin tapoihin on vaikea tehdä muutosta, mutta ehkä sairas-terve asetelma antaa tähän ihanan tekosyyn! 

Sairastavana on tärkeää kertoa lähimmäisille, miltä kosketus tuntuu missäkin tilanteessa. Toiset eivät kipuhetkellä halua ketään lähelleen ja toiselle kosketus tuo paljon lohtua. Kun tuntuu siltä, että kädestä pitäminen tuntuisi hyvältä, voi vaikka itse tarttua toisen käteen. Lempeä hieronta voi laukaista suuremmankin jännityksen perustumatta hieronnan voimakkuuteen. Kosketus lähentää ja viestittää välittämisestä. Kumpaankin suuntaan.

Kosketus osana sairaanhoitoa?

Kosketusta on käytetty vähän sairaanhoidon hoitohenkilökunnan, lääkärien ja hoitajien, toimesta. En tiedä kuinka paljon tätä käsitellään hoitohenkilökunnan koulutuksessa. Lapsille tätä kuitenkin tehdään - miksi ei myös aikuisille? Onko tämä kulttuuriimme liittyvä ominaisuus vai yleismaailmallinen ilmiö? Joissakin tutkimuksissa on tosin todettu, että oksitosiinin eritys edellyttää tunnesidettä henkilöön. Itse uskon, että jos hoitohenkilö osaa lukea asiakasata oikein ja vaistota, onko kosketus tilanteessa hyvä vai huono, sillä voi olla hyviä vaikutuksia. 


Tätä lääkkeetöntä hoitomuotoa ei kannata aliarvioida. Sairaiden joukossa on paljon sellaisia, jotka asuvat yksin, eikä heillä ole mahdollisesti jatkuvaa kontaktia lähimmäisiin. Sairaus on seurana pelottava peikko, eikä ole ketään, kenen kainaloon käpertyä. Kuka näitä ihmisiä silittää? Kuka pitää heitä kädestä? Vapaaehtoistoiminnassa tätä voisi korostaa. Kotisairaanhoitajilla on tiukka aikataulu, mutta he saattavat ehkä olla niitä ainoita, jotka näkevät sairastavan säännöllisesti ja usein.

Kipu ja kosketus, läheisyys

Desmond Morris toteaa kirjassaan Intimate behavior (Läheiskäytös), että kosketus on ainoa, jota käytämme saadaksemme ja antaaksemme lohdutusta. Kädestä pitäminen, halaaminen. Kulttuurissamme koskettamisen ja fyysisen läheisyyden merkitystä laajemmin ei ole oivallettu. Kosketus vaikuttaa toisin kuin sanat ja / tai tehostavat sanoja.

Kosketus voi tuntua voiman lähteenä, ikään kuin toisesta siirtyisi voimaa itseen. Läheisyys on usein yksi suuri tekijä onnellisuudessa ja vaikeassa tilanteessa annetussa empatiassa. Kosketus antaa meille takaisin ihmisyyttä, jonka voimme kokea vähentyneeksi vaikeassa kiputilanteessa.

Kosketus vaikuttaa kipuun konkreettisesti. Kosketuksen aikaansaamat hermoimpulssit kulkevat paksuja hermosäikeitä pitkin ja sivuuttavat kivun aiheuttamat impulssit, jotka kulkevat ohuita hermosäikeitä pitkin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä totetaa artikkelissaan Kosketus on lapselle yhtä tärkeää kuin uni: "Hellät kosketukset kulkevat syvälle aivoihin alueel­le, jossa ihminen muodostaa kokonaiskuvaa kehostaan ja itsestään. Ihminen tarvitsee hitaita kosketuksia, jotka kulkevat syviä hermosäikeitä pitkin ja kertovat, että minä olen hyvä. Se parantaa stressin säätelyä, laskee verenpainetta ja lievittää kipua. Samalla se saa ihmiset luottamaan toisiinsa ja uskomaan toisistaan hyvää."

Kovaa kipua kosketus ei täysin poista, mutta rauhoittaa ja tuo myönteisiä tunteita vaikeina kipuhetkinä. Kädestä pitämisellä ja/tai silittelemisellä voi olla suuri vaikutus. Toisen ihmisen välittäminen ja lähellä oleminen voi tehdä olon siedettävämmäksi ja poistaa tunnetta, että on täysin yksin kivun kanssa. 

Olisin tosin varmaan yhtä koulussa oksitosiiniin, vaikka olisin terve. Kipu - mikä ihana tekosyy!


Halataan kun tavataan!
____________________


Desmond Morris: Intimate behavior (Läheiskäytös)
Kerstin Uvnäs Moberg: Rauhoittava kosketus. Lastenpsykiatri: ”Kosketus on lapselle yhtä tärkeää kuin uni”

lauantai 17. lokakuuta 2015

Nauraminen reseptilääkkeeksi!

P

Koska nauroit viimeksi?


Aika ajoin huomaan naurun tullessa, miten kauan on saattanut mennä edellisestä kerrasta. Tunnen naurun hyrskynnän koko kehossa, endorfiinien myrskyn ja lentävän tunteen päässä.

Nauru on huumetta. Ilman naurua ei voi elää.  Nauruun voi jäädä koukkuun. Ja pitääkin. Jo se kertoo, miten suuresta asiasta on kyse, kun lähes laikki tieteenalat ovat kiinnostuneita naurun vaikutuksesta. Fysiologian ja neurologian lisäksi siihen liittyvät ainakin biologia, psykologia sekä sosiaalipsykologia, kulttuuriantropologia ja -historia, sosiologia, estetiikka ja filosofia.

Kun olin teini-ikäinen, isäni kiusasi minua, kun sain nauruKOHTAUKSIA, nauru ei vaan loppunut millään.  Kiemurtelin lattialla pidellen vatsaani. Ei kikatusta, vaan KUNNON naurua. Ja pitkään. OI sitä tunnetta!


Elämä on ollut täynnä ylä-ja alamäkiä, haasteita on riittänyt. Kipeänä huomaa, miten vähälle nauru voi jäädä. Ja kuinka hyvää se tekee.

Vaikkei naurua voi pakottaa, voi ohjata itseään tilanteisiin, joissa nauraa helposti. Oli se sitten komedian katsominen, kivojen kavereiden tapaaminen, vitsien kertominen tai vaikka hauskojen asioiden muisteleminen. Naurujooga? En ole kokeillut, mutta moni kehuu.

Hyvällä huumorilla varustetun henkilön seura on joskus kultaakin arvokkaampaa. Jos haluaa oikein paneutua asiaan, voi kehittää erilaisia naurutekniikoita. Tietyt hengitystekniikat jäljittelevät naurua. Tutkimuksissa on todettu jo hauskan tilanteen odottamisen vaikuttavan suotuisasti kehoomme (mielen lisäks!i).Psyykkisesti nauru on monen paikan pelastaja, varaventtiili, joka avaa lukkiutuneita ja hankalia tilanteita.

Nauru oikeasti vaikuttaa kehoomme! Olen tähän listannut eri lähteistä OSAN naurun fysiologisista vaikutuksista (mm. ranskalaisen neurologi Henri Rubinsteinin listalta).



NAURU:
  puhdistaa ja vahvistaa keuhkoja
  alentaa verenpainetta
  parantaa vahvistuskykyä
  alentaa stressiä ja stressihormonin eritystä (kortisoli)
  vilkastuttaa aineenvaihduntaa, ruuansulatusta, syljen eritystä sekä vatsahappojen, vatsalihasten ja suolen toimintoja
  antaa kyytiä elimistön kuona-aineille
  vahvistaa sydänlihasta
  on tehokas kivun tappaja
  rentouttaa tehokkaasti
  vapauttaa
  lievittää jännitystä, vihaa, pelkoa ja epävarmuutta.


Minkä lääkkeen voidaan sanoa tekevän kaikkea tätä? Ei ihme, että naurun sanotaan olevan parasta lääkettä! Tutkijat ovat jopa sanoneet, että naurua pitäisi määrätä lääkkeeksi. Ja tässä listassahan ei ollut vielä mitään, kuinka suuresti se vaikuttaa mieleen! Yhdellä naurulla et pitkäaikaista masennusta paranna pois, mutta, nauraminen kuitenkin torjuu negatiivisia asioita, jotka saattavat johtaa masennukseen.

Koska kaikki on tutkimuksilla osoitettu, niin tämäkin: ihmiset, jotka käsittelevät stressiä huumorilla, pärjäävät paremmin haasteiden edessä, tuntevat itsensä vähemmän yksinäisiksi ja näkevät itsensä positiivisemmassa valossa. Omassa kikroonikkokyselyssäni moni sanoi selviytymiskeinokseen mustan huumorin tai huumorin yleensä. Täytyy sanoa, että joskus kamalimmat tilanteet voivat jälkeenpäin olla koomisiakin, niille on pakko nauraa.

Jo 2 minuutin nauru vastaa 45 minuutin täydellistä rentoutumista.

Ei kun reseptit kehiin! Tämän linkin voisi laittaa joka reseptiin lopuksi: 

Don't worry - be happy!  Ei voi muuta kuin nauraa! 




Lähteitä, lisätietoa, ym:

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kuoleman byrokratiaa

Menetimme molemmat mieheni kanssa toisen vanhemman lyhyen ajan sisällä. Surun keskellä meidän, kuten kaikkien, piti selvitä byrokratiaviidakossa. Tietää kaikki, mitä pitää tehdä.

Onneksi meillä molemmilla on sisaruksia. Tuli hautajaisjärjestelyt, perunkirja, eläkkeen ja etuuksien lopettaminen, pankkiasiat, lehtien lakkautus, jäsenyydet, tavaroiden hävittäminen, veroasiat, pesänjako jne. Testamentti, perunkirja, perijä, pesän osakas, uskottu mies, pesän jako, valtuutus... Termejä riittää ja pää on pyörällä. Surun keskellä olet tässä aallokossa ja yrität uida myötävirtaan. Tekemistä riittää jokaiselle. Kenen vahvuus on mikin - tehtävät ovat moninaisia. Onneksi esimerkiksi hautajaistoimistot tarjoavat hyvin kokonaisvaltaista palvelua.

Kaikelle byrokratialle on selkeä syy ja ne ovat loogisia. Pankkitili jäädytetään, etuudet lakkautetaan, omaisuus arvioidaan, välttämättömät kulut hoidetaan ja tarpeelliset tiedot tallennetaan oikealla tavalla. Kaikki tapahtuu siksi, että pesän osakkaiden etu säilyy ja verottaja saa tarpeelliset tiedot lain mukaisten toimenpiteiden suorittamiseksi. Yhteiskunta lopettaa henkilön olemassaolon oikealla tavalla. Tuttavapiirin  Yleinen oikeusaputoimisto auttaa, jos lakimieheen ei ole varaa ja neuvot ovat tarpeen.

Onneksi on internet. Esimerkiksi perunkirjaan löytyy ostettavia malleja tai muuten tietoa, mitä se pitää sisällään. Löytyy listoja, mitä pitää muistaa kuoleman jälkeen. Pankkien etu on, että kaikki tapahtuu oikein ja heillä on hyviä oppaita kattaen muutakin kuin pankkitiliin liittyvät asiat. Valtakirjapohjat löytyvät pankista. Jaettu exel-tiedosto piti meidät sisarukset ajan tasalla kuluista. Netti on myös pullollaan juristien mainoksia palveluistaan (perunkirjan teko maksaa yleensä noin 500 - 1500 e). Niinpä. Ennen olisin mennyt kirjastoon etsimään tietoa ja jos olisin tarvinnut juristia tai hautajaistoimistoa - puhelinluettelon keltaiset sivut. Oi niitä aikoja.

Sanotaan, että pahimmat riidat sisarusten välille tulee perinnönjakojen yhteydessä. Kummallakaan meistä ei ole tätä ongelmaa (ONNEKSI!). Surukin varmasti sekoittaa päätä ja helposti kumpuaa vanhoja asioita esiin, jotka tuossa tilanteessa tulehduttavat ilmapiiriä. Tuskin kukaan vanhempi haluaisi oman kuolemansa riitauttavan jälkipolvea, mutta kuka sitä muistaa ajatella.

On siis suru, hoidettavat asiat ja mahdolliset riidat sisarusten kesken. En voi edes kuvitella miten asiat saadaan hoidettua, jos suhteet ovat tulehtuneet. Hautajaisjärjestelyistä pitää sopia, asioiden hoitaminen jakaa; kuka tekee mitä ja itsestäkin pitää pitää huolta.

Minulla oli onni, että sisarusten lisäksi isäni oli hyvin rakastettu ja hänen puoliso ja koko suku auttoi kaikessa. Nyt on perunkirja verottajalla ja pankin juristeilla. Tuntuu, että se paperi lopetti isäni tässä yhteiskunnassa. Sitten pesänjakoon...



Apua viidakoon mm:

http://perikunta.fi
Osuuspankin opas kuolinpesän osakkaille
http://www.testamentti.fi
Kelan opas kuoleman jälkeisiin järjestelyihin
http://www.terve.fi/muut-potilasohjeet/ensiohje-vainajan-omaisille-potilasohje
Tietoa hautajaisten järjestämisestä

lauantai 29. elokuuta 2015

Viimeiset auringonsäteet? Miten selviän kevääseen?

Joka päivä jos aurinko näyttäytyy pelkään sen säteiden olevan kesän viimeiset. Joka päivä uutisissa kerrotaan koska kesä loppuu.

Pitääkö kesän loppua? Miten saan säilöttyä tuon lämmön ja valon koko talveksi?

Lämpö. Sauna? Voiko muuntaa saunan infrapunasaunaksi, jotta se lämmittäisi syvemmälle ja siellä voisi olla pidempään? Matka etelään talvella? Haaveissa... 

Valo. Kirkasvalolamppu? Kirkasvalokuulokkeet - en ole kokeillut. Ehkä pitäisi. Heräisinkö tiettyyn aikaan ja ottaisin valokylvyn varmasti säännöllisesti joka päivä tarpeeksi pitkän ajan? Eipä taida tuollainen säännöllisyys onnistua. Lamppu kyllä on ja se on esillä koko talven.

Mutta ehkä tuntiessani lämmön kasvoillani ja haistaessani loppukesän tuoksun nesässäni pystyn tallentamaan tämän kuvan kaikkine aistihavaintoineen muistini lokeroon. Jos mietin kaikki aistit läpi mitä tunnen juuri sillä hetkellä - haju, maku, kuulo, näkö, tunto - voin palauttaa sen mieleen tarkemmin. 

Tänään pieni tuulenvire hyväili kasvojani pihalla. Oli kuuma, mutta tämä on minun lämmön hetki, enkä valita hikoilusta. Kuulin myös tuulen huminan, haistoin naapurin grillin tuoksun, kuulin heidän äänensä, linnut. Ja mikä parasta - tunsin lämmön ja näin valon.

Kun suljen silmäni marraskuun räntäsateen päivänä; tämä on se mielikuva, jonka haluan tuoda mieleen. Viemään pois ankeaa säätä, kylmyyttä ja kosteutta, kipua ja pimeyttä. Ja tietoa siitä, että menemme kohti vielä pimeämpää aikaa.


Ehkä tällä pärjään kevääseen.

Please come home - runo, joka herättää ja tuo hyvän olon!


Sain tämän Jane Hooperin runon hyvin synkällä hetkellä. Lukuisat bloggaajat ovat tätä levittäneet ja sen merkitystä heille. En saanut silmiäni irti siitä ja jäin lukemaan ja tulkitsemaan sitä eri tavoin. Runo vei pimeyden päivästäni. Toivottavasti sinunkin.Tällaisiin ajatuksiin se jätti minut:


Kotimme on maailmakaikkeus. Emme ole täällä yksin, vaellamme muiden seurassa. Kuulumme tänne, kuulumme itsellemme, kuulumme muille. Emme koskaan ole täällä yksin. Meillä on aina toisemme. Jossain päin maailmaa joku kärsii samasta asiasta tai iloitsee kanssasi. Muita kunnioittamalla löydämme oman paikkamme. Toivotamme muut tervetulleeksi kurkistamaan sieluumme. 

Koti on päämäärämme. Kotia rakastamme. Kotia kunnioitamme. Kotiin käperrymme. Koti on minä, me muut, maailma. Kotona meillä on hyvä olla. Olemme lähempänä kotia hoitamalla itseämme hyvin.


Kun mietimme sairasta ruumistamme, tuskin käytämme kauniita sanoja. Tämä runo kertoo kehon kauneuden ja merkityksen - keho on kotimme. Kotimme on jokainen solumme.  Olemme lähempänä kotia muistaen rakastaa kehoamme. Itseämme. 

Kun kuuntelemme kehoamme ja opimme elämään sen kansssa sopusoinnussa, olemme kotona. Tai ainakin matkalla. Paranemista voi olla monenlaista, hyväksymisellä ja itseämme arvostamalla olemme jo ottaneet monta askelta kotia kohti. Kohti sitä ainoaa päämäärää. Siintäköön koti kaikkien meidän silmissä.

Ja lempilauseeni - Thank you, Earth, for welcoming us. Kaikki meidät on toivotettu tänne tervetulleeksi. Jokainen. Kun tunnemme itsemme mitättömiksi ja arvottomiksi, voimme muistaa tämän lauseen. Ja muistaa kuinka arvokkaita olemme. Yksin ja erikseen. Sinä ja minä.



Please come home.  Please come home. 


Please come home.  Please come home. 
Find the place where your feet know how to walk,
and follow your own trail home. 

Please come home. Please come home into your own body, 
your own vessel, your own earth. 
Please come home into each and every cell, 
and fully into the space that surrounds you. 

Please come home. Please come home to trusting yourself, 
and your instincts and your ways and your knowings, 
and even the particular quirks of your personality. 

Please come home. Please come home and once you are firmly there, 
please stay home a while and come to a deep rest within. 
Please treasure your home. Please love and embrace your home. 
Please get a deep, deep sense of what it is like to truly be home. 

Please come home. Please come home and when you are really, really ready, 
and there is a detectable urge on the out breath, then please come out. 
Please come home and please come forward. 
Please express who you are to us, and please trust us, to see you and hear you and touch you, 
and recognize you as best we can. 

Please come home. Please come home and let us know 
all the nooks and crannies that are calling to be seen. 
Please come home and let us know the More that is there and wants to come out. 

Please come home, please come home, 
for you belong here now.  You belong fully among us. 
Please inhabit your place fully so we can learn from you, 
from your voice, and your ways and your presence. 

Please come home, please come home, 
and when you feel yourself home, please welcome us too. 
For we forget that we belong and are welcome, 
and that we are called to express and fully be who we are. 

Please come home. Please come home. 
You and you and you and me. 

Please come home. Please come home. 
Thank you Earth for welcoming us, 
and thank you touch of eyes and ears and skin, 
touch of love for welcoming us. 

May we wake up and remember who we truly are.  

Please come home. Please come home.